Paperitaiteilija Sirpa Kivilompolo: ”Solekko tehä – ja palata juurille”
Tuo lause jäi mieleeni, kun kirjoitin ensimmäistä kertaa meänkieltä käsintehdylle paperille. En olisi arvannut, että juuri murre antaisi niin vahvan suunnan kokonaiselle paperituotteiden mallistolle. Mutta niin kävi – Tornionlaakson murre kulkee nyt mukana suuressa osassa Paperivalon tuotteita pieninä elämänohjeina, viisauden välähdyksinä.
Osa lauseista on perinteisiä, osa omiani, ja paljon saan myös asiakkaita – se tekee työstä vuorovaikutteista ja elävää.
Rakkaus paperiin syntyi sattumalta
Valmistuin aikoinaan tekstiilisuunnittelijaksi Kuopio käsi- ja taideteollisuusakatemiasta. Sattuman kautta päädyin harjoitteluun pieneen helsinkiläiseen paperipajaan. Se oli menoa – rakastuin paperin tekemiseen. Se oli silloin uutta ja ihmeellistä, mutta vielä 30 vuotta myöhemmin tuo tunne on tallella.
Käsintehty paperi on kaunis, herkkä ja samalla vahva – siinä on jotain ajatonta. Ja mikä parasta: sen tekeminen on käsityötä sanan syvimmässä merkityksessä. Solekko tehä.
Paluu Karunkiin: valoa, lunta ja virtaavaa vettä
Paperivalo toimi ensin Kuopiossa kymmenen vuotta, mutta kaipuu vei takaisin pohjoiseen – lapsuuden kotikylään Karunkiin, Tornionjoen rannalle. Valon, lumen ja veden läheisyys on ollut aina inspiraation lähde. Se näkyi tuotteissani jo ennen paluumuuttoa – ja vielä enemmän sen jälkeen.
Paperivalon tavaramerkki on alusta asti ollut valkoinen käsintehty paperi ja sen läpikuultava kuviointi. Jokainen tuote on kuin pala pohjoista sielunmaisemaa – seesteinen, valoisa, rauhoittava.
Korteista tuhkauurnaan ja kaikkea siltä väliltä
Ensimmäiset tuotteeni olivat onnittelukortteja ja adresseja. Sittemmin mallisto on kasvanut hiljalleen: Valaisimia, lyhtyjä, tähtiä, valopapereita – ja jopa tuhkauurnia, niin ihmisille kuin lemmikeille. Valkoinen väri on kestänyt aikaa, ja ehkä juuri siksi tuotteet ovat pysyneet ajattomina ja rakastettuina.
Murrekylpylä valtatie 21:n varrella
Paluumuuton jälkeen sain mahdollisuuden avata oman kaupan ja kahvilan kodin naapuriin, vanhaan hirsitaloon, valtatie 21:n varrelle. En ollut haaveillut kummastakaan, mutta nyt tuntuu siltä, että juuri nämä roolit – kaupan täti ja kahvilan emäntä – ovat olleet minulle kuin tehtyjä.
Asiakkaat kuvailevat paikkaa: ”kokonaistaideteos, esteetikon valinta, yksi Suomen kauneimmista myymälöistä.” Tunnelmaa on vaikea selittää – se pitää tulla itse kokemaan.
Ja niin moni on tullutkin. On ilo tavata ihmisiä eri puolilta Suomea. Me kutsumme paikkaa murrekylpyläksi – täällä voi sukeltaa sekä käsintehdyn paperin maailmaan että Tornionlaakson murteeseen.
Solekko tulla!
Blogiteksti on julkaistu Mikro- ja yksinyrittäjät sivustolla 7.5.2025
Tekstin on muokannut Rami Lepistö – Tarinantakojat