Paperitaiteilija Sirpa Kivilompolo: ”Solekko tehä – ja palata juurille”

”Solekko ittestä kiini”

Tuo lause jäi mieleeni, kun kirjoitin ensimmäistä kertaa meänkieltä käsintehdylle paperille. En olisi arvannut, että juuri murre antaisi niin vahvan suunnan kokonaiselle paperituotteiden mallistolle. Mutta niin kävi – Tornionlaakson murre kulkee nyt mukana suuressa osassa Paperivalon tuotteita pieninä elämänohjeina, viisauden välähdyksinä.

Osa lauseista on perinteisiä, osa omiani, ja paljon saan myös asiakkaita – se tekee työstä vuorovaikutteista ja elävää.

Rakkaus paperiin syntyi sattumalta

Valmistuin aikoinaan tekstiilisuunnittelijaksi Kuopio käsi- ja taideteollisuusakatemiasta. Sattuman kautta päädyin harjoitteluun pieneen helsinkiläiseen paperipajaan. Se oli menoa – rakastuin paperin tekemiseen. Se oli silloin uutta ja ihmeellistä, mutta vielä 30 vuotta myöhemmin tuo tunne on tallella.

Käsintehty paperi on kaunis, herkkä ja samalla vahva – siinä on jotain ajatonta. Ja mikä parasta: sen tekeminen on käsityötä sanan syvimmässä merkityksessä. Solekko tehä.

Paluu Karunkiin: valoa, lunta ja virtaavaa vettä

Paperivalo toimi ensin Kuopiossa kymmenen vuotta, mutta kaipuu vei takaisin pohjoiseen – lapsuuden kotikylään Karunkiin, Tornionjoen rannalle. Valon, lumen ja veden läheisyys on ollut aina inspiraation lähde. Se näkyi tuotteissani jo ennen paluumuuttoa – ja vielä enemmän sen jälkeen.

Paperivalon tavaramerkki on alusta asti ollut valkoinen käsintehty paperi ja sen läpikuultava kuviointi. Jokainen tuote on kuin pala pohjoista sielunmaisemaa – seesteinen, valoisa, rauhoittava.

Korteista tuhkauurnaan ja kaikkea siltä väliltä

Ensimmäiset tuotteeni olivat onnittelukortteja ja adresseja. Sittemmin mallisto on kasvanut hiljalleen: Valaisimia, lyhtyjä, tähtiä, valopapereita – ja jopa tuhkauurnia, niin ihmisille kuin lemmikeille. Valkoinen väri on kestänyt aikaa, ja ehkä juuri siksi tuotteet ovat pysyneet ajattomina ja rakastettuina.

Murrekylpylä valtatie 21:n varrella

Paluumuuton jälkeen sain mahdollisuuden avata oman kaupan ja kahvilan kodin naapuriin, vanhaan hirsitaloon, valtatie 21:n varrelle. En ollut haaveillut kummastakaan, mutta nyt tuntuu siltä, että juuri nämä roolit – kaupan täti ja kahvilan emäntä – ovat olleet minulle kuin tehtyjä.

Asiakkaat kuvailevat paikkaa: ”kokonaistaideteos, esteetikon valinta, yksi Suomen kauneimmista myymälöistä.” Tunnelmaa on vaikea selittää – se pitää tulla itse kokemaan.

Ja niin moni on tullutkin. On ilo tavata ihmisiä eri puolilta Suomea. Me kutsumme paikkaa murrekylpyläksi – täällä voi sukeltaa sekä käsintehdyn paperin maailmaan että Tornionlaakson murteeseen.

Solekko tulla!

Blogiteksti on julkaistu Mikro- ja yksinyrittäjät sivustolla 7.5.2025

Tekstin on muokannut Rami Lepistö – Tarinantakojat

Jätä kommentti